Mistä sen tietää?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Mistä sen tietää, haluaako lapsia vai ei? Kun ajatus toisesta lapsesta vaihtelee päivittäin.

Sain esikoiseni reilu 3vuotta sitten. Synnytyksessä vannoin, että hän olisi ensimmäinen ja viimeine lapsi.

Mutta mistä sen oikeasti tietää? Vai voiko sitä tietää mistään? Pitäisikö minun kuunnella itseäni? Minua kuka ei tiedä mitä haluaa? Yksi? Kaksi? Vai enemmän?

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen haaveillut toisesta lapsesta. Pienestä nyytistä, joka herättää öisin, tuoksuisi vauvalle,mutta sitten taas herään todellisuuteen! Mitä ihmettä päässäni liikkuu?

 

Eilen oli outo olo, hain raskaustestin(taas) ja aamulla sitten ensimmäisenä pissin tikkuun! NEGA!

En tiedä olisiko pitänyt itkeä ilosta,kun jossain sisimmässäni tunsin pienen toivon kipinän positiivisestä.

 

Sanottu on.

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Mieheni ilmoitti, että hän pääseekin aikasemmin töistä kotiin. ­Tottakai oli hienoa, ettei tarvitsisi taas kauhealla kiireellä vaihtaa kuulumisia ja syödä, ennenkuin itse lähden iltaan töihin.

Huomasin aviomiehessäni jotakin outoa. Emme puhuneet niitä samoja asioita kuin yleensä. Tuntui ahdistavalta, mitä jos hän on aavistanut kaiken? Kaiken siitä,kuinka haluan sittenkin toisen lapsen?

Olin juuri sanomassa, voitaisiinko puhua,kun kuulen että pihaan tuli joku.  Se siitä sitten, taaskaan en pääse avaamaan suutani.

Kello läheni viittä, ja aika oli lähetä töihin. Jospa sitten illalla päästään puhuun. Alkoi ahdistaa, miten pystyn olemaan töissä,kun ajatukset uudesta lapsesta sekoitti pääni. Päätin, että nyt tai ei koskaan.

Kirjoitin viestin ”mulla taitaa olla pikkuriikkinen vauvakuume”. Odotin kädet hoikoillen vastausta, katselin puhelimen näyttö,koska yläkulmaan ilmestyy ”paikalla”. Samalla sekunnilla se ilmestyi!

Sydän hakkasi, kädet hikoili! Tuntui kuin olisi todella kuuma, vaikka töissä oli ”vain” 20 astetta lämmintä. Vastaus tuli ”jaahas”. Mietin hetken, tässäkö tää nyt oli?! Eihän se vaan voi vastata Jaahas! Kunnes…. ”Asialle täytyy sit tehdä jotain”!

Vihdoin oloni helpottui, tuntui kuin iso kivi olisi vierähtänyt harteiltani. Sain sanottua sen! Ja yllätyksenä vastaus oli juuri sitä mistä haaveilin!

Unta vain.

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Niinhän siinä taas kävi, että viime yönä näin unta raskaudesta.

Aamulla heräsin todellisuuteen, unthan se vain oli. Koko päivä meni omissa ajatuksissa.

Käytiin tytön kaa puistossa, ja tottakai sinne tuli toinen äiti, vajaa 3vuotiaan kanssa ja pienen vauvan. Yritin pitää katseeni poissa hänestä, ja seurata tyttäreni temmellystä,mutta eihän siitä mitään tullut.

Katseeni kohdistui yhä uudestaan ja uudestaan,siihen pieneen nyyttiin,mikä viihtyi paremmin äitinsä sylissä,kuin vaunuissa.

Hetken päästä havahduin taas seuraamaan tytärtäni, joka nauroi ja kiljui innoissaan kiipeilytelineessä.

Olisinko sittenkin valmis, valmis siihen samaan koitokseen uudelleen? Yöheräilyy? Imettämiseen? Vastasin itselleni KYLLÄ!

Miten asiasta pitäisi puhua?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Niin… Miten ottaisi asian puheeksi miehelleni.

Hän on puhunut jo ­kauan toisesta lapsesta. Itse vastannut aina ”ei”. Nyt kummiskin olen itse 90% varma, että haluan toisen lapsen. Sen pienen tuhisian, joka herättää öisin.

Päivällä mietin josko laitaisin viestin, hänelle ”mitä jos sittenkin?”. Heti sen perään kun pistin, että tulos oli­ negatiivinen.

Mitä jos hän ei haluakkaan lasta enään.?