Niinhän siinä taas kävi, että viime yönä näin unta raskaudesta.
Aamulla heräsin todellisuuteen, unthan se vain oli. Koko päivä meni omissa ajatuksissa.
Käytiin tytön kaa puistossa, ja tottakai sinne tuli toinen äiti, vajaa 3vuotiaan kanssa ja pienen vauvan. Yritin pitää katseeni poissa hänestä, ja seurata tyttäreni temmellystä,mutta eihän siitä mitään tullut.
Katseeni kohdistui yhä uudestaan ja uudestaan,siihen pieneen nyyttiin,mikä viihtyi paremmin äitinsä sylissä,kuin vaunuissa.
Hetken päästä havahduin taas seuraamaan tytärtäni, joka nauroi ja kiljui innoissaan kiipeilytelineessä.
Olisinko sittenkin valmis, valmis siihen samaan koitokseen uudelleen? Yöheräilyy? Imettämiseen? Vastasin itselleni KYLLÄ!