Mieheni ilmoitti, että hän pääseekin aikasemmin töistä kotiin. Tottakai oli hienoa, ettei tarvitsisi taas kauhealla kiireellä vaihtaa kuulumisia ja syödä, ennenkuin itse lähden iltaan töihin.
Huomasin aviomiehessäni jotakin outoa. Emme puhuneet niitä samoja asioita kuin yleensä. Tuntui ahdistavalta, mitä jos hän on aavistanut kaiken? Kaiken siitä,kuinka haluan sittenkin toisen lapsen?
Olin juuri sanomassa, voitaisiinko puhua,kun kuulen että pihaan tuli joku. Se siitä sitten, taaskaan en pääse avaamaan suutani.
Kello läheni viittä, ja aika oli lähetä töihin. Jospa sitten illalla päästään puhuun. Alkoi ahdistaa, miten pystyn olemaan töissä,kun ajatukset uudesta lapsesta sekoitti pääni. Päätin, että nyt tai ei koskaan.
Kirjoitin viestin ”mulla taitaa olla pikkuriikkinen vauvakuume”. Odotin kädet hoikoillen vastausta, katselin puhelimen näyttö,koska yläkulmaan ilmestyy ”paikalla”. Samalla sekunnilla se ilmestyi!
Sydän hakkasi, kädet hikoili! Tuntui kuin olisi todella kuuma, vaikka töissä oli ”vain” 20 astetta lämmintä. Vastaus tuli ”jaahas”. Mietin hetken, tässäkö tää nyt oli?! Eihän se vaan voi vastata Jaahas! Kunnes…. ”Asialle täytyy sit tehdä jotain”!
Vihdoin oloni helpottui, tuntui kuin iso kivi olisi vierähtänyt harteiltani. Sain sanottua sen! Ja yllätyksenä vastaus oli juuri sitä mistä haaveilin!